Yritystoiminnan luvat ja lisenssit

Pienyrittäjän aika ja energia kuluu oman yrityksen liiketoiminnan harjoittamiseen ja kehittämiseen. Aikapula ja taloudellisten resurssien niukkuus estävät usein yritystoimintaan liittyvien lakiasioiden selvittämisen tai ulkopuolisen asiantuntijan palkkaamisen. Tästä huolimatta yrittäjä on kuitenkin itse vastuussa siitä, että hänen yritystoiminnassaan noudatetaan lain säännöksiä.

Tässä kirjoituksessa käsittelen keskeisiä seikkoja lupa-asioista ja lisensseistä, jotka jokaisen tulisi huomioida yritystoiminnassa. Yritystoimintaan liittyvät muut lakiasiat on rajattu tämän kirjoituksen ulkopuolelle. Tämä kirjoitus on luonteeltaan tiedottava eikä se ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi tai ohjeeksi.

Lähtökohtana elinkeinovapaus

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Suomessa on siis lähtökohtana elinkeinovapaus, jonka rajoitukset on säädettävä lailla. Elinkeinovapaus tarkoittaa, että henkilö tai yhteisö voi harjoittaa Suomessa valitsemaansa elinkeinoa yleensä ilman viranomaisen lupaa.

Elinkeinotoimintaa ei ole määritelty laissa, mutta sillä tarkoitetaan vakiintuneen käytännön mukaan esimerkiksi yrittäjänä toimimista.

Laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa Suomessa saavat harjoittaa Euroopan talousalueella asuva luonnollinen henkilö, suomalainen yhteisö tai säätiö sekä tietyin rajoituksin sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomaalainen yhteisö ja säätiö. Elinkeinoa Suomessa voi harjoittaa myös muu kuin edellä mainittu Patentti- ja rekisterihallituksen luvalla taikka Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen perusteella.

Pääperiaatteena Suomessa siis on, että jokaisella itseään ja omaisuuttaan hallitsevalla on oikeus harjoittaa elinkeinotoimintaa vapaasti. Lähtökohta koskee oikeustoimikelpoista henkilöä, joka ei ole konkurssissa. Joidenkin elinkeinojen harjoittaminen kuitenkin edellyttää luvan saamista, ilmoituksen tekemistä viranomaisille tai yrittäjän ammattipätevyyttä.

Yrittäjän on hoidettava edellä mainitut lupahakemukset, ilmoitukset ja pätevyysvaatimusten täyttämiset normaalien kaikille yrittäjille kuuluvien muiden velvoitteiden lisäksi.

Kaikkien yrittäjien on valittava, missä muodossa hän haluaa yritystoimintaansa harjoittaa ja tehtävä tarvittavat ilmoitukset kaupparekisteriin ja veroviranomaiselle. Lisäksi yrittäjän on huolehdittava muun muassa eläkevakuutuksen sekä toimintansa vaatimien vakuutusten ottamisesta. Tässä kirjoituksessa en käsittele tarkemmin yrityksen perustamista muilta osin kuin toiminnan vaatimien lupien näkökulmasta.

Luvanvarainen elinkeinotoiminta

Yrittäjän on aina ennen yritystoimintansa aloittamista selvitettävä kuuluuko hänen suunnittelemansa toiminta laissa säädeltyyn elinkeinotoimintaan. Osa elinkeinoista nimittäin edellyttää erillisen luvan saamista. Jotta tällaista elinkeinotoimintaa voi harjoittaa, on ennen toiminnan aloittavista saatava lupa sekä ilmoitettava myönnetystä luvasta kaupparekisteriin. Jos taas yritystoimintaan ei myönnetä tai haeta sen vaatimaa lupaa, ei kyseistä luvanvaraista elinkeinotoimintaa myöskään saa harjoittaa.

Yrittäjä vastaa myös elinkeinotoimintansa vaatimien lupien hakemisesta ja maksuista. Usein luvan myöntää yrityksen toiminta-alueella toimiva aluehallintovirasto.

Elinkeinojen luvanvaraisuus voi liittyä itse elinkeinon harjoittamiseen tai toiminnan käynnistämiseen suunnitellulla paikalla. Luvanvaraisia elinkeinoja ovat esimerkiksi ajoneuvojen katsastustoiminta, alkoholin anniskelu ja myynti, apteekki, siementavaroiden kauppa sekä perintätoiminta toisen lukuun.

Ilmoituksenvarainen elinkeinotoiminta

Yrittäjän on selvitettävä ennen yritystoiminnan aloittamista, edellyttääkö hänen suunnittelemansa yritystoiminta ilmoituksen tekemistä viranomaiselle.

Ilmoitusvelvollisuus on säädetty muun muassa kiinteistönvälittäjille, lääkäreille, psykologeille, fysioterapeuteille ja sosiaalihuollon palveluiden tarjoajille. Lisäksi ilmotuksen tekeminen koskee muun muassa hius- ja kauneudenhoitoalaa, matkailu- ja ravintola-alaa, laatuvarmenteiden tarjoamista, henkilöstövalintoja ja -arviointeja, mielipide- ja markkinatutkimusten toteuttamista sekä jalometallituotteiden valmistajia ja myyjiä.

New Call-to-action

Yrittäjän ammattipätevyys

Lähtökohtana on, että yrittäjä voi vapaasti harjoittaa haluamaansa ammattia yritystoiminnan muodossa. Poikkeukset tästä pääsäännöstä säädetään nimenomaisesti laissa.

Yritystoiminnan harjoittamiseen säännellyissä ammateissa edellytetään, että yrittäjä täyttää tietyt laissa säädetyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset. Tällaisia vaatimuksia on voitu asettaa yrittäjän koulutukseen, työkokemukseen tai tietyn kokeen suorittamiseen. Tämä on eri asia kuin työnantajan tiettyyn työtehtävään edellyttämä soveltuva koulutus ja muut työntekijän valintakriteerit.

Ammattipätevyydelle on säädetty vaatimuksia muun muassa terveydenhuollon alalla lääkäreille, optikoille, kiropraktikoille, proviisoreille, psykologeille ja erilaisille terapeuteille. Lisäksi on määritelty esimerkiksi kiinteistönvälitysliikkeen ja vuokrahuoneiston välitysliikkeen sekä asianajajan pätevyysvaatimukset, joihin kuuluu myös erityisen kokeen tai tutkinnon suorittaminen.

Immateriaalioikeudet

Jokaisen yrittäjän on otettava toiminnassaan huomioon immateriaalioikeudet eli Immaterial Property Rights (IPR), jotka määrittelevät yrityksen oikeuden käyttää teollis- ja tekijänoikeudella suojattua henkistä pääomaa tai luovan työn tulosta. Yrittäjän on huolehdittava tarvittavien IPR -suojien hakemisesta sekä myös valvottava, etteivät toiset loukkaa hänen oikeuksiaan.

Elinkeinotoiminnassa ei saa loukata eikä käyttää hyväksi toiselle kuuluvia immateriaalioikeuksia ilman lupaa. Luvan saaminen edellyttää käytännössä yleensä sovitun maksun suorittamista oikeudenhaltijalle. Maksu voi olla kiinteä palkkio, myyntiin perustuva rojalti tai näiden yhdistelmä.

Immateriaalioikeuden käyttöluvasta käytetään nimitystä lisenssi ja käyttöoikeudesta suoritettavista maksuista nimitystä lisenssimaksut.

Yrityksen nimi

Kaikissa yritysmuodoissa yrityksen toiminimi rekisteröidään kaupparekisteriin. Rekisteröinti ei ole aina pakollista, mutta kuitenkin suositeltavaa toiminimen suojan saamiseksi. Rekisteröinnin yhteydessä tai myöhemmin yrityksen toimialan laajentuessa tutkitaan kaupparekisterissä, ettei yrityksen toiminimi ole sekoitettavissa samalla alalla toimivien nimiin ja tavaramerkkeihin.

Yrityksen toiminimellä voi olla erikielisiä rinnakkaistoiminimiä. Yrityksen nimen saa rekisteröidä kaksi- tai useampikielisenä, jos erikieliset ilmaisut sisällöltään vastaavat toisiaan. Rinnakkaistoiminimen on myös läpäistävä patentti- ja rekisterihallituksen nimitutkimus, jotta se voidaan rekisteröidä kaupparekisteriin.

Yritys voi rekisteröidä käyttöönsä myös aputoiminimen, jolla se harjoittaa osaa yrityksen kaupparekisteriin merkitystä toimialasta.

Tekijänoikeus

Taiteellinen tai kirjallinen teos syntyy luovan työn tuloksena; esimerkiksi kirjallinen esitys, ääni- tai kuvaesitys, valokuva tai käsityö. Tekijänoikeus tarkoittaa sitä, että tekijä saa päättää teoksen käytöstä ja kaupallisesta hyödyntämisestä.

Tekijänoikeus syntyy automaattisesti lain mukaan ilman rekisteröintiä tai ilmoituksia. Tekijänoikeuden voimassaolo ei edellytä tekijänoikeutta osoittavaa ©-merkintää teoksessa, mutta sen käyttäminen on kuitenkin suositeltavaa. Teoksen tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän jatkuen siihen asti, kunnes tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Lähioikeuksien kuten tavallisen valokuvan suoja on teossuojaa suppeampi.

Teollisoikeudet

Patentilla voidaan suojata keksintöjä eli uusia tuotteita, tuotteiden parannuksia ja valmistusmenetelmiä. Patentti tarkoittaa yksinoikeutta käyttää keksintöä eli hyödyntää sitä ammattimaisesti esimerkiksi valmistamalla, myymällä, käyttämällä ja maahantuomalla tuotetta. Patentin suoja-aika on 20 vuotta.

Hyödyllisyysmalli on patentin tavoin yksinoikeus käyttää keksintöä ammattimaisesti. Suojan saa nopeasti teollisesti käytettävään tekniseen ratkaisuun, mutta suoja-aika on lyhyempi kuin patentilla eli 10 vuotta.

Mallioikeus on teollisen muotoilun suojaa. Rekisteröimällä mallin hakija saa vahvistettua itselleen yksinoikeuden muotoilemiinsa tuotteisiin.

Tavaramerkki on tunnusmerkki, jolla yksilöidään tietyn yrityksen valmistamat tuotteet tai palvelut muista. Tavaramerkki antaa oikeuden kieltää muita käyttämästä samaa tai sekoitettavissa olevaa merkkiä samankaltaisten tavaroiden tai palveluiden myynnissä ja markkinoinnissa. Tavaramerkki voi olla sana tai useampia sanoja, kuvio, iskulause, äänimerkki tai näiden yhdistelmä taikka myös tavaran tai sen päällyksen muoto.

Teollisoikeussuojan saa rekisteröimällä patentin, hyödyllisyysmallin, mallisuojan tai tavaramerkin patentti- ja rekisterihallitukseen. Suomessa rekisteröity teollisoikeus antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita suomalaisia yrittäjiä käyttämästä suojattua lopputulosta liiketoiminnassaan.

Tämän artikkelin on kirjoittanut asianajaja ja varatuomari Inga Koskinen, jolla on yli 30 vuoden kokemus lakiasioiden hoitamisesta ja pk-yrittäjien neuvonnasta. Omaa yrittäjäkokemusta Koskisella on vuodesta 1992 alkaen.

Saatat myös pitää...