Ralf Holmborg jätti markkinoinnin, tapahtumatuotannon ja yrityskonsultoinnin työt ja alkoi viljelemään salaattia, vaikka ei osannut edes nimetä eri salaattilajikkeita.
Ennen salaatin vertikaaliviljelyyn keskittyvän Pinoan perustamista Ralf ei ollut koskaan kasvattanut mitään. Kuinka ihminen, jonka viherpeukalo on keskellä kämmentä, päätyy lopulta salaatinviljelijäksi?
Yrittäjyys oli kiinnostanut Ralfia pitkään, ja opinnotkin olivat vieneet hänet Ranskaan opiskelemaan global management & entrepreneurship -linjalle. Potentiaalinen yritysidea kuitenkin puuttui. Lopulta idea salaatin viljelyyn tuli parhaan ystävän sekä nykyisen Pinoan toimitusjohtajan Patrik Ignatiuksen kautta.
“Yksi ilta juotiin bisseä, pöhistiin normaalia enemmän ja löimme viisaat päämme yhteen”, Ralf sanoo.
Vertikaaliviljelyn ajatus resurssien optimoinnista teknologiaa hyödyntäen sekä lähiruuan tuottaminen herättivät Ralfin kiinnostuksen.
Vertikaaliviljelyssä kasveja kasvatetaan useassa kerroksessa käytettävän tilan optimoimiseksi ja ylimääräinen kasteluvesi kierrätetään ja käytetään uudelleen. Pinoan salaatit eivät kasva auringon voimalla, vaan led-lamppujen loisteessa.
Yrityksen perustamista suunnitellessaan Ralfilla oli ollut mielessä kehittää esimerkiksi jokin sovellus tai kilpailla jo olemassa olevien tuotteiden tai palveluiden kanssa. Vertikaaliviljelyn kautta hän pääsi kuitenkin tekemään jotain aivan muuta.
“Oli makea juttu lähteä tekemään jotain täysin uutta Suomessa. Minulla ei ollut tietoa ja taitoa salaatin viljelystä, joten on ollut hienoa oppia aivan uusia juttuja.”
“Kyllähän se yrityksen perustaminen aluksi tuntui tosi hyvältä, oli hyvä fiilis”, Ralf sanoo.
Kun Ralf kertoi suunnitelmistaan isälleen, isä ei hyppinyt riemusta. Työkokemusta Ralfille oli jo kertynyt jonkin verran ja paperilla elämä näytti menevän uran kannalta nousujohteisesti. Isän epäilykset tarttuivat myös poikaan.
“Aloin itsekin miettiä, onko se oikea ratkaisu. Onneksi taloudellinen tilanne oli sellainen, ettei tule ongelmia ja elämäntilannekin oli oikea yrittäjyyteen hyppäämiseen.”
Eikä isä ollut ainoa epäilijä.
“Kaveritkin alkoivat ihmetellä, että ollaanko seottu, kun viljelemme salaattia.”
Kavereiden naureskelu loppui, kun yritys alkoi saada jalansijaa niin ravintoloissa kuin kauppojen hyllyilläkin. Nykyisin Ralfin isä on yksi yrityksen isoimmista kannattajista ja luottoa tekemiseen löytyy. Isän kellari oli myös paikka, josta yrityksen tarina alkoi: kymmenenneliöisessä kellarissa tehtiin töitä päivätöiden ohella ja testattiin tuotteita tulevaa varten.
“Naapurit ihmettelivät, kun kolme äijää hiipi kellariin tyhjin käsin ja tulivat pois sylit täynnä kasveja. Siellä kävi isännöitsijä ja poliisikin katsomassa, mitä tapahtuu.”
Vaikka Ralfin ala on vaihtunut yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen, on hän voinut hyödyntää monia töissä oppimiaan taitoja yrittäjänäkin.
“Tapahtumatuotantohommista on oppinut promootion järjestämistä ja koordinointia. Myyntihommat ovat opettaneet sopimaan tapaamisia ja esiintymään.”
Työt markkinoinnin parissa ovat myös auttaneet mielenkiintoisen brändin luomisessa.
“Versot ovat kuluttajille vielä suhteellisen tuntemattomia, joten vahvan brändin kautta tietoisuutta tuotteesta on helpompi parantaa.”
Mutta paljon on myös ollut opeteltavaa, kuten esimerkiksi suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta.
“Alussa tuli oltua työpaikalla pitkiä päiviä, menin kahdeksalta ja lähdin illalla kymmeneltä. Päivän päätteeksi taputin itseäni olalle hyvän työpäivän jälkeen.”
Kun Ralf alkoi kirjata paperille päivän aikana tekemiään töitä, hän huomasi, että työnteko ei olekaan kovin tehokasta. Töitä suunnittelemalla ja niistä kiinni pitämällä myös töihin käytettävää aikaa on voinut vähentää.
Toisaalta rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille on ollut vaikeaa, sillä ensimmäiset vuodet Ralf oli niin innoissaan, ettei malttanut lopettaa. Nykyään työt pysyvät pääosin työpaikalla, eikä Ralf sieltä lähdettyään enää avaa tietokonetta.
“Puhelimeen silti vastaan tai akuutteihin sähköposteihin. Mutta jonkinlainen raja työn ja vapaa-ajan välillä on.”
Ralfin ja Pinoan suunnitelmat ovat suuret. Yrityksen tavoitteena on olla kaikissa Suomen ruokakaupoissa ja tehdä versoista arkipäivän tuote jokaisen kokkailuun ja saada nuoretkin innostumaan vihreistä lautasella. Ja vieläpä mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
“Ihmisillä on vahva mielikuva siitä, että versot ovat fine dining -höpöheinää pihvin päällä. Mutta versot ovat visuaalisuuden lisäksi ravinteikkaita ja maukkaita.”
Mielikuvat ovat ainakin Ralfin omassa kaveripiirissä jo muuttuneet.
“Jäävuorisalaattiin tottuneet kaverit ovat yllättyneet, kun ovat maistaneet meidän tuotteitamme.”
Pitkälle yritys on jo päässytkin. Kymmenneliöinen kellari muuttui täyspäiväisen yrittäjyyden alkaessa 2,5 vuotta sitten 100-neliöisiin tiloihin Helsingin kantakaupungissa. Nykyisin viljely tapahtuu Suutarilassa ja liiketilan koko on kasvanut 500 neliömetriin.
Myös Ralfin henkilökohtaiset suunnitelmat ovat kunnianhimoiset, sillä hän haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta, jolloin työtunteja voisi vähentää entisestä. Vapautuneen ajan hän käyttäisi perusasioiden äärellä.
“Haluaisin olla enemmän perheen kanssa, liikkua luonnossa, matkustaa ja tutustua uusiin ihmisiin.”
Päivätöissä työntekijän fokus on usein yhdessä tai muutamassa asiassa, joiden hoitamista varten työntekijä on palkattu. Yrittäjänä olemisessa Ralf pitää siitä, että saa pallotella monen asian kanssa ja oppii ymmärtämään yritystoimintaa kokonaisvaltaisemmin.
“Tyypillistä työpäivää ei ole, joka päivä on erilainen. Tänään olen ollut mukana versojen korjaamisessa ja pakkailussa, että ehdimme toimittamaan kaikki tuotteet ajallaan kauppoihin.”
Toiset nauttivat rutiineista ja toiset vaihtelusta. Ralf kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
“Joka päivä on uudet haasteet, joita on kiva selättää. Tulee hyvä fiilis, kun on saanut hommat tehtyä.”
Jos Ralf voisi antaa itselleen vinkin aikaan ennnen yrittäjyytä, se kuuluisi näin: älä yritä tehdä kaikkea itse.
“Hanki omien resurssiesi puitteissa ympärillesi fiksuja ja motivoituneita ihmisiä, jotka osaavat tehdä tietyt asiat paremmin kuin sinä.”
Yritystoiminnan alussa myös Pinoalla kuskattiin pieniä määriä tuotteita itse ravintoloihin. Se ei kuitenkaan pidemmän päälle kannattanut. Myös graafisen suunnittelijan palkkaaminen on kannattanut, sillä ammattilainen hoitaa homman kokemattomampaa nopeammin.
“Omaa aikaa pitää käyttää fiksummin ja laskea sille jonkinlainen arvo.”